Huonojen valintojen paiva

Tahan kirjoitukseen lisataan myohemmin kuvia, koska nettikahvilassa se ei onnistu. (kuvia lisätty 29.3.)

Asiaan. Eilinen paiva oli taynna huonoja valintoja. Lahdimme nimittain aikaisin aamulla kuuden junalla kohti Tatroja, tarkemmin Strbske plesoa. Koittakaapa muuten lausua tuo nimi. Paikka on laskettelukeskus, jota meille oli kovasti kehuttu. Ensimmaisen huonon valinnan teki M pistamalla tupakaksi Kosicen rautatieasemalla. Siellahan ei nimittain saa polttaa, mita emme kyllakaan tienneet. Junaan tuli M:n perassa tuiman nakoinen poliisiseta, joka vinkkasi sivummalle. J jai luonnollisesti lievasti huolestuneena odottamaan ja ihmettelemaan, mita se M nain lyhyessa ajassa ehti tehda. Huonon valinnan seurauksena oli 500 korunan sakko, eli n. 13 euroa. Tuli kallis tupakka. Onneksi ei putkaa eika pamputusta. Poliisiseta oli kuitenkin ihan huumorimiehia, ja naureskeli jo lopuksi, kun M sanoi sakon maksettuaan ja vaihtorahat saadessaan dakujem, eli kiitos. Ei oltu poliisia vissiin aiemmin kiitelty sakon antamisesta. Nyt M:n nimi on siis Kosicen rautatieaseman poliisin rekisterissa. Huvittavaa tassa on se, etta ymparisto on roskaa taynna, mutta yksi tupakka kuitenkin saastuttaa niin paljon, etta siita rapsahtaa takalaisessa hintatasossa huikea sakko.

Lisaa vaaria valintoja. Nimittain itse keskus, johon menimme, kun sita meille suositeltiin. Maisemat oli tietysti mahtavat, sita ei voi kieltaa.

Strbske plesossa on nimittain kolme rinnetta, joista ainoastaan yksi noin 2 km:n pituinen, kaksi muuta rinnetta on lyhyita. Vieta siina sitten paiva lasketellen, kun siihen yhteen pitkaan rinteeseen kyllastyy hetkessa. Vaara valinta oli myos ostaa paivan lippu, kun pelkka aamu olisi riittanyt. J ei ollut tyytyvainen vuokraamaansa lumilautaan, koska sen kantit eivat olleet ihan kunnossa. Vika ei tietenkaan voi olla laskijassa. Olisi voinut tietysti kayda valittamassa, mutta ei jaksanut, kun taalla ei muutenkaan tunneta kasitetta asiakaspalvelu. M:n sukset sen sijaan oli hyvat.

Viimeinen huono valinta oli paluumatka, joka olisi kannattanut tehda Popradin kautta. Sen sijaan menimme Strbaan, josta junalla Kosiceen. Seuraava juna vaan oli maalaisjuna, joka todellakin pysahtyi joka jumalan asemalla ja matka kesti 2,5 tuntia 1,5 tunnin sijaan. No, paastiin kuitenkin perille.

Paivassa oli toki jotain hyvaakin, nimittain mahtavat maisemat ja kanapasta ravintolassa. Aivan mahtavaa oli myos se, etta Strbske plesossa vastaan kaveli kolme nunnaa. Ei kuitenkaan nahty niiden kolmen nunnan laskevan kaavut paalla, mika olisi tietysti ollut viela hauskempaa.