Läski koira.

Koska meille ei tapahdu täällä mitään jännittävää, täytyy kertoa elämän pienistä ihmeistä.

Nähtiin eilen tai toissapäivänä (aikakäsitys on hämärtynyt) lihavin koira ever. Sen olisi pitänyt naamasta ja jalkojen pituudesta päätellen olla sellaisen Jack Russelin kokoinen, yhtä siro, mutta se ei jaksanut koukistaa jalkojaan, joten se heilautteli itseään puolelta toiselle ja siirsi aina jalkaa toisen eteen sen heilautuksen aikana. Kamalaa. Ei ole valitettavasti kuvaa siitä kun en kehdannut ottaa, kun sen omistaja oli siinä vieressä. Se koira myös mulkoili meitä pahansuovasti, ehkä siksi, että tuijotettiin sitä niin pitkään ja säälivästi.

Kuten huomaatte, ei täällä mitään ihmeellistä tapahdu. Pikkuhiljaa siihen tottuu, että ei ymmärrä mitään mitä ympärillä puhutaan eikä muut myöskään ymmärrä meitä. Siihenkin tottuu että jonoissa edetään kyynärpäätaktiikalla sekä siihen, että kun vihdoin pääset lippuluukulle, joku tulee ahdistavasti siihen viereen kyyläämään omaa vuoroa. Tuskin ehdit saada vaihtorahat, kun se seuraava jo tunkee luukulle. Todella raivostuttavaa.

Yksi asia on sentään muuttunut tänne tulon jälkeen: Vuokraisäntä J ei sano joka kerta kun kädessä on kartta tai ollaan autolla liikenteessä että "this is a main street". Me tiedetään jo missä se on, usko !!!! Grrr...