Perheonnea.

Ollaan palauduttu Budasta Kosiceen, tultiin jo maanantaina. Blogiin kirjoittelu on unohtunut, vetoamme kiireeseen ja kohonneeseen aktiivisuustasoon. Budasta ei oikeastaan ole sen kummempaa sanottavaa, käytiin kahden tunnin turistiajelulla bussilla. Ajelu oli hyvä, koska siinä näki ne tärkeimmät nähtävyydet kohtuullisen lyhyessä ajassa. Siis ulkoapäin. Ärsyttävää oli sen sijaan se, että meidän takana istui suomalainen vanhahko pariskunta, joka häiritsi höpötyksellään. Eihän siinä mitään, jos keskustelu olisi ollut jotenkin järkevää, mutta kun se koostui lähinnä lausahduksista "oho" ja "saitko kuvan". Esim. seuraavaan tyyliin.

-Unkarissa asuu 10,4 miljoonaa ihmistä. (Tämä siis tuli nauhalta).
Setä sanoo: "oho"
Täti toistaa: "siis kuulitko, 10,4 miljoonaa!"
Setä sanoo: "oho"

Mennään jonkinnäköisen historiallisen rakennuksen ohi.
Täti sanoo: "ota kuva, ota kuva"
Setä sanoo: "yritän koko ajan, prkele, tuo tolppa tuli eteen"
Täti sanoo: "saitko kuvan?"
Setä sanoo:"no en ku tuo tolppa tuli eteen"
Täti sanoo: "sun pitää heti olla valmiina kun kuuluu kuulokkeista puhetta, et sä muuten sitä kuvaa saa"
Setä sanoo: "no joojoo"

Kun vastaavanlaista "oho" "saitko kuvan" keskustelua jatkuu pitkään, se alkaa pikkuhiljaa kyrsimään.

Selvittiin siitä kuitenkin. Sunnuntai-iltana sitten vietettiin M:n synttäreitä. M:n vanhemmat, jotka siis olivat kanssamme Budapestissa ja nyt täällä Kosicessa, tarjosivat meille illallisen ravintolassa, jossa on 100 ruokalajia seisovassa pöydässä. Eli todella tasokas Rax. Ähky oli sanoinkuvaamaton.

Budapestista sitten ajeltiin Kosiceen. Vietiin vieraat sinne kesäkelkkaradalle, ja siellä P:n perhe laski hameen helmat hulmuten muiden lasten kanssa. J:kin osallistui tähän iloisaan tapahtumaan. Ehkä siitä tehdään perinne. Kaikki meidän vieraat viedään kesäkelkkailemaan lasten kanssa.

Pari päivää tässä on kuljeskeltu kaupungilla, M on ollut töissä. Nyt lähdetään Banska Bystricaan, joka on kaunis pieni kaupunki keskemmällä Slovakiaa. Auto on taas alla, joten ei kun menoksi.