Da Vinci Code
Käytiin eilen vilkaisemassa Da Vinci Code kun huomattiin sattumalta, että se pyörii yhdessä leffateatterissa. Meidän mielestä leffa on huonompi kuin kirja, mutta kyllä sen nyt katsoi. Vähän aiheutti tuskaa puiset tuolit, leffateatteri ei selkeästi ollut ainakaan kaupungin suurin ;)
Ollaan onnistuttu addiktoitumaan Dan Brownin kirjoihin, sillä ostettiin täältä kolme englanninkielistä pokkaria, joita ollaan luettu. Tuo Koodi meillä onkin jo Vaasassa kirjahyllyssä.
Asiasta epäasialliseen: J sai taas päivänsä ratoksi vierailijan tuossa yhtenä päivänä. Se oli nuori mies puku päällä joka rimputti ovikelloa. Tällä(kin) kertaa sillä oli kädessä sellainen lomake ja kynä ja se alkoi selittää ihan hillitöntä vauhtia jotakin. J taasen keskeytti jossain vaiheessa ja ilmoitti ettei muuten puhu hirviän sujuvasti slovakiaa eikä myöskään ymmärrä. Mies säpsähti jonka jälkeen se nauroi hetken ja yritti sitten selittää enklanniksi jotain. Sanat menivät jotenkin näin "hard...phone..mmm....ten....twenty...thirty..." tämän jälkeen (J:n pyöritellessä kohteliaasti silmiään ja päätään) mies sanoi että "i'm sorry, i can't help you". Omituinen "keskustelu". Osaako joku tulkita tuon alun?
Tästä tapaamisesta jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen miehen kielikoru, sillä ensin vaikutti siltä, että suussa olisi ollut purkka, ja sitä oli tietty pakko tuijottaa koko ajan.
posted by J & M @ 09:37
2 öykkäröintiä
2 öykkäröintiä:
Olen myös havainnut, että ulukomaalaisten englannin ymmärtämisessä saa joskus olla melkoinen velho. En suosittele esim. kauko-idän ihmisiä tai afrikkalaisia selkokieliseen keskusteluun.
Tai anteeksi, tuo oli rasistista. Henkilöt, joiden kanssa olen saanut keskustella ja jotka ovat kotoisin em. maailman osista, ovat olleet hiukan epäselviä puheessaan. Vika on tietysti minussa eikä ainakaan kaikissa kyseisissä ihmisissä. Vain niissä, joista minulla on kokemusta.
Hieman jäi muuten ihmetyttämään, että mitähän se kielikorupoju susta oikein halusi?
Ämmän (m) veikkaus:
Luulisin, että kyseessä oli kännykkäliittymä myyjä. Minunkin kimppuun on puku päällä hyökätty Kosicen linja-autoasemalla ja muutaman epäselvän lauseen jälkeen ymmärsin kysymyksien koskevan kännykkää. Tarjosin puhelinta että kaveri saa soitettua, mutta olikin myymässä nyt myös suomessa laillisia kytkykauppaliittymiä. Sinänsä muuten hyvä homma, koskapa ennenkin liittännäiseksi on saanut tarjota kaikkea leivänpaahtimesta DVD-soittimeen, miksei myös siis puhelinkonetta?
Väärinymmärryksiin kuuluu myös se kerta, kun ratikasta tullessa kaksi (erittäin) vanhaa rouvashenkilöä kyseli jotain "desatkaa". Mummot olivat niin ystävällisen näköisiä, että tarjosin heille taskusta kaivamaani 10 Skk kolikkoa. Mummot naureskellen kieltäytyivät ja olivatkin kyselemässä 10-ratikan perään ;)
Lähetä kommentti
<< Kotiin